Monesti urheilija nostaa esiin jännittämisen tai menestyspaineista johtuvan stressin isoimmaksi tekijäksi, jonka kanssa hän taistelee mentaalitasolla.
Lajiin ja sarjatasoon riippumattoman itsekriittisyydenkin varmasti moni tunnistaa.
Muistutettakoon, että on täysin luonnollista ihmisille pohtia ja tarkastella menneitä tapahtumia, tehtyjä ratkaisuja, ovat ne sitten urheilun parissa olleita tapahtumia tai elämässä ylipäätään. Se on jopa suotavaa, että reflektoi tapahtunutta ja mikäli jokin virhe on tapahtunut niin mietitään ratkaisuja jotta asia sujuu ensi kerralla paremmin.
Ongelmaksi asia voi muodostua jos itsekriittisyys vaihtuu itsesyyttelyn puolelle, on jatkuvaa ja aiheuttaa psyykkistä tai kenties fyysistä kärsimystä. Tässä kohtaa kyse ei olekaan enää rakentavasta oppimisesta virheiden kautta ja asioita vatvotaan yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka ei syytäkään olisi.
Itsekriittisyyden tuntemuksiin vaikuttaa minäpystyvyys. Minäpystyvyys on kohtuullisen laaja käsite ja ei ole sidoksissa sinuun urhelijana vaan sinuun ihmisenä, jolle urheilu on tärkeä osa elämäsi sisältöä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemukset pystyvyydestä korreloi myös korkeampaan suoritustasoon. Kokemuksiin pystyvyydestä vaikuttavat esimerkiksi aiemmat onnistumisen kokemukset, saatu tuki ja kannustus.
Minäpystyvyyttä koetaan, kun suorittamista tukeva vireystila, tunteet sekä mielikuvat suorituksesta ovat kohdillaan. Myös lajikaudelle tehdyt tavoitteet vaikuttavat saatko pystyvyyden kokemuksia.
Miten on sinun minäpystyvyyden laita tällä hetkellä?
Kirjoittaja on Teemu Kovasiipi, urheilun psyykkinen valmentaja joka käyttää kognitiivis-analyyttistä viitekehystä auttaessaan urheilijoita sekä joukkueita